KAARLO PEKOLAN SOTAPOLKU (TALVISOTA 1939–1940, JATKOSOTA 1941-1944)
(sivusto on vielä työn alla)
Tervetuloa tutustumaan Kaarlo Pekolan sotapolkuun talvisodan ja jatkosodan aikana.
SISÄLLYSLUETTELO
1. JOHDANTO
Kuka oli Kaarlo Pekola?
Kaarlo Pekola (s. 30.9.1912, Haapajärvi) oli suomalainen sotilas, joka osallistui sekä Talvisotaan että Jatkosotaan. Hän palveli useissa yksiköissä, kuten Kevyt Komppania / 9. Divisioona (Kev.K/9.D), 8. komppania / Jalkaväkirykmentti 52 (8./JR 52) ja 5. komppania / Jalkaväkirykmentti 10 (5./JR 10).
Sodissa Kaarlo Pekola palveli pääosin pikakiväärimiehenä. Pekola ylennettiin korpraaliksi Raatteen tien taisteluiden jälkeen ja hänelle myönnettiin 1. luokan Vapauden mitali ansioistaan sodissa.
Tämä sivu esittelee hänen Talvisodan ja Jatkosodan palvelustaan ja valottaa samalla niitä olosuhteita, joissa pienet mutta taitavasti liikkuvat joukkomme kykenivät pysäyttämään ylivoimaisen hyökkääjän.
2. TALVISODAN TAUSTAA: SUOMUSSALMI JA RAATTEEN TIE
Talvisota alkoi 30.11.1939, kun Neuvostoliitto hyökkäsi useilla rintamalinjoilla Suomeen pyrkien turvaamaan Leningradin turvallisuuden ja laajentamaan alueellista vaikutusvaltaansa. Hyökkäystä edelsivät Neuvostoliiton aluevaatimukset ja neuvottelut, joissa se vaati Suomelta alueita Karjalan kannakselta sekä sotilastukikohtia Suomen alueelta. Suomi kieltäytyi vaatimuksista.
Yksi tärkeimmistä Talvisodan ratkaisualueista oli Kainuu: juuri Suomussalmi – Raatteen tie -akseli, jossa Neuvostoliiton 163. ja 44. divisioonat pyrkivät katkaisemaan Suomen kahtia tavoitteinaan Oulu ja Tornio.
- NL 163. divisioona ylitti rajan Juntusrannasta ja valtasi osin Suomussalmen kirkonkylän joulukuun alussa.
- NL 44. divisioona (”sininen divisioona”) eteni Raatteen tieltä vahvoin panssari- ja kuorma-autokolonnin voimin tammikuussa 1940. 44. divisioona koostui ukrainalaisista sotilaista.
- Suomella oli sodan alussa Suomussalmella vain Kainuun joukkoja.
9. divisioona jaettiin sodan alettua usealle rintamalle ja Jalkaväkirykmentti 27 (JR27) (komentajana eversti Hjalmar Siilasvuo), mukanaan Kevyt komppania, saapui Oulun seudulta auttamaan Kainuun joukkoja.
Myöhemmin Kevyet ja liikkuvat osastot (Kevyt komppania tai Kevyt osasto) hiihtivät syvälle vihollisen sivustaan ja selustaan, sitoivat vihollisdivisioonan osia erillisiin ”motteihin” ja katkaisivat huoltoteitä. Ankarat pakkaset, hyvä yhteistoiminta ja taitava maastonkäyttö johtivat siihen, että suurin osa vihollisen divisioonista tuhoutui tai antautui.
| Vahvuudet | |
|---|---|
| Kolme rykmenttiä Kaksi erillistä pataljoonaa ja polkupyöräpataljoona (noin 11 000 sotilasta) |
Kaksi divisioonaa ja yksi tankkiprikaati (45 000–55 000 sotilasta) |
| Tappiot | |
| 350 kaatunutta 600 haavoittunutta |
27 500 kaatunutta tai haavoittunutta Suomussalmen suunnalla 30.11.-25.12.1939: 2 331, joista kaatuneita ja kadonneita yht 856. Sisältää 163.D:n ja 47.AK:n erillisten yksiköiden tappiot |
Sotasaalis oli merkittävä, käsittäen muun muassa:
- 625 kivääriä
- 33 pikakivääriä
- 19 konekivääriä
- 12 panssarintorjuntatykkiä
- 25 kenttä- tai ilmatorjuntatykkiä
- 15 hyökkäysvaunua
- 2 panssariautoa
- 2 ilmatorjuntakonekivääriä
- 151 kuorma-autoa
3. KAARLO PEKOLAN TAUSTA JA PALVELUS KEVYT KOMPPANIASSA
3.1 Ennen rintamalle lähtöä
- Kotipaikka: Haapajärvi
- Syntymäaika: 30.9.1912
- Kertausharjoituskutsu: Lokakuussa 1939
- Koulutus-/kokoontumispaikka: Oulu (arvioitu), josta siirto Hyrynsalmelle
- Sodan ajan tehtävä: Pikakiväärimies
3.2 Kevyt komppania (Kev.K/9.D)
Pekolan yksikkönä toimi 9. divisioonaan kuuluva kevyt komppania, josta käytettiin eri päälliköiden mukaan nimiä ”Kev.K Hannila” tai ”Kev.K Volanen”. Aluksi sen ideana oli yhdistää ratsain, pyörillä ja suksilla liikkuminen, mutta talvisodan ankariin oloihin joukot siirtyivät nopeasti käyttämään suksia. Komppania iski sissitoiminnalle tyypillisesti pieninä, ketterinä partioina vihollisen sivustoille ja huoltoreiteille.
Koska lunta oli niin paljon oli meidän taisteltava jalkaisin. Hevoset lähetimme taaksepäin voidaksemme hyödyntää koko vahvuutemme ja kaikille miehille annettiin sukset. Täten Kevyestä komppaniasta tuli liikkuvampi ja sen taistelukyky lisääntyi. (Maj. G.R. Renvall, Porrastus lehti 1/1980)
Yhtä erikoisolojen työllistämää joukkoa johti luutnantti Toivo Hannila. Hänen alkujaan parisataa miestään olivat Pohjois-Pohjanmaan reserviläisiä ja jossain määrin valikoituja hiihtokunnon perusteella, mutta suhteellisen iäkkäitäkin mahtui mukaan. Hannilan Kevyen komppanian osasta tuli epäilemättä yksi suurtaistelun raskaimmista. (T. Keskisarja, Raaka tie Raatteeseen)
Joukko samosi huollon tavoittamattomissa ja kantamansa muonan varassa, eikä aina itsekään tiennyt sijaintiaan (mistä Hannila syyllisti paikallisia oppaita). Haavoittuneiden kohtaloa ei tehnyt mieli ajatella etukäteen. Kevyttä komppaniaa koski määräys, ”ettei tehtävää ole jätettävä ilman pakottavaa syytä, s.o. että partio itse tuhoutuisi.” (T. Keskisarja, Raaka tie Raatteeseen)
Kevyt komppanian keskeisiä tehtäviä:
- Vastahyökkäykset Suomussalmen pohjoispuolella
- Viholliskolonnien pysäyttämistä ja väijytyksiä Raatteen tien suunnassa
- Partio- ja tiedustelumatkat Kiantajärven jäälle sekä itärannalle
4. AIKAJANA: KAARLO PEKOLAN SOTAPOLKU TALVISODAN AIKANA
Pekola kutsuttu YH-harjoituksiin (Haapajärvi → Oulu). Liittyy 9. divisioonan Kevyt komppaniaan.
Neuvostoliiton mukaan, 26. marraskuuta 1939, sen alueella sijaitsevassa Mainilan rajakylässä Valkeasaaressa oli kuollut neljä harjoituksissa ollutta rajajoukkojen sotilasta Suomen puolelta tulleeseen tykki- ja heitintuleen. Välikohtaus on Neuvostoliiton lavastama tapahtuma ja valeuutinen, joka johti Suomen ja Neuvostoliiton välisen hyökkäämättömyyssopimuksen yksipuoliseen purkamiseen.
Venäläiset ovat myöhemmin myöntäneet kyseessä olleen Neuvostoliiton itse tekemä tykistöisku, jonka tarkoituksena oli saada Suomi näyttämään hyökkääjältä talvisodassa.
Mainila ei tuolloin ollut edes Suomen tykistön kantaman sisällä, sillä tykit oli Mannerheimin nimenomaisesta käskystä vedetty kauaksi rajalta, koska Neuvostoliiton odotettiinkin järjestävän jonkin tapahtuneen kaltaisen provokaation.
Talvisota syttyy. Neuvostoliitto hyökkää Suomeen.
Kevyt komppania lähti Oulusta ensimmäisenä kohti Hyrynsalmea 7.12. illalla.
"Lähtiessämme emme tienneet määränpäätä, mutta myöhemmin saimme tietää, että se oli Hyrynsalmi, jonne meidän piti saapua puolen yön maissa. Vähän ennen Hyrynsalmea, Jaalangan pysähdyspaikalla tuli vastaamme sorajuna ja seurauksena oli valtava yhteentörmäys. Itse lennin nurin ja kun pääsin junasta ulos, näin veturit vastakkain nokat pystyssä . Muutama hevonen oli lentänyt vaunuista ja yksitoista vaunua oli päällekkäin.
Mutta onneksi vältyimme henkilövahingoilta.
Koko rataosuus Oulu-Kontiomäki oli suljettu ja junat myöhästyivät kokonaisen vuorokauden. Kun aamu valkeni oli tiheä sumu, joka esti venäläisiä pommikoneita näkemästä onneksi minkälainen sekasotku radalla oli. (Maj. G.R. Renvall, Porrastus -lehti 1/1980)"
Junaonnettomuuden vuoksi Kevyt komppania saapui Hyrynsalmelle vasta yöllä 8.12.1939, myöhästyen 14 tuntia alkuperäisestä aikataulusta. Junassa oli mukana myös Siilasvuon prikaatin esikuntaa.
Kevyt komppania saapui Laajaan ilman esteitä klo 10.00.
Kevyt komppania saa käskyn 10.12.1939 siirtyä lähemmäs rintamaa Toloseen. Liikkeelle lähdettiin klo 17.00. Tolosen talossa ei kuitenkaan ollut tilaa, joten Hannila palasi miesten kanssa 5 km taaksepäin ja majoittui Romppaisen taloon Varisjärvellä.
Komppania sai edellisenä iltana E/RS:lta käskyn katkaista Suomussalmi- Kylänmäki tie Oraviselän kohdalta. Komppania lähti liikkelle klo 03.00 ja kohtasi Talvisodassa ensimmäisen kerran vihollisen, joutuen taisteluun. Vihollisen tappiot olivat verrattain suuret. Komppaniasta kaatui 1 mies ja 1 haavoittui. Yksi rakuuna karkasi vihollisen puolelle, vieden mukanaan hevosensa, varajoukkueenjohtajan ja joukkueeenjohtajan. Rakuuna löydettiin myöhemmin kuolleena Neuvostoliittolaisten leiripaikalta. Hannila mainitsee miesten osoittaneen päättäväisyyttä ja rohkeutta ensimmäisessä taistelussaan.
Taistelun jälkeen hevoset lähetettiin taakse esikunnan huoltoon ja koko komppania varustettiin suksilla. Osittain soinen ja louhikkoinen maasto ei soveltunut kunnolla hevosille.
Taisteluissa Hulkonniemestä, jotka alkoivat 20. 12. aamulla oli Kevyen komppanian tehtävänä suojata pohjoinen sivusta, suorittamalla jatkuvia iskuja vihollista vastaan pitkin Hulkonniemen tietä.
Taistelut aloitettiin vahvistetuin tiedusteluin 1. 1.1940 ja raivosivat sen jälkeen taukoamatta yötä päivää 8 vuorokautta pakkasessa, joka oli kohtalokasta molemmille osapuolille, ehkä kuitenkin enemmän venäjän joukoille, jotka olivat kotoisin Ukrainasta.
Joukot oli jaettu neljään hyökkäysryhmään:
Ryhmä Fagernäs: JR64(-I/JR64)
Ryhmä Kari: ErillisP15, IV / KT-Prikaati ja I/JR64
Ryhmä Mäkiniemi: JR27 ja SPI
Ryhmä Mandelin: JR65(-I/JR65)Komp. Simola, Kevyt Komppania (Volanen päällikkönä 1.1.1940 alkaen) ja TO 1.
Kuva: Everstiluutnantti Mandelin komentoteltassaan Suomussalmella.
Raate 1940.01.08 (SA-kuva)
9. divisioona ja Kevyt komppania iskee 44. divisioonan huoltokolonnaan. Sotapolku mainitsee ”kaikkien aikojen väijytykset”.
Raatteen tien taistelut päättyivät suomalaisten saavuttamaan merkittävään voittoon. Suomalaisten kannalta uhka valtakunnan katkaisemisesta kahtia oli vältetty.
"Niin oli "Moskovan sininen panssaridivisioona" tavannut kohtalonsa syvälumisissa metsissä. Ne, jotka eivät kaatuneet, paleltuivat kuoliaaksi.
Loppuun väsyneenä pysähtyi sitten Kevyt komppania Pudasjoelle, jonne rajavartiostomme rauhan aikana oli majoittunut. (Maj. G.R. Renvall, Porrastus -lehti 1/1980)"
Kuva: Sotasaalista ja kaatuneita Raatteen tiellä. Suomussalmi, Raate 1940.01.01 (SA-kuva)
Kantakirjamerkintä: ”8.1.40 paleltui jalat Suomussalmella"
Kantakirjamerkintä: ”Korpraaliksi 14.1.40 9.D/4”
5. KAARLO PEKOLAN JATKOSODAN PALVELUS 1941–1944
Kun Suomi ajautui uudelleen sotaan Neuvostoliittoa vastaan kesällä 1941, Pekola kutsuttiin taas rintamalle. Alla oleva teksti korostaa hänen yksikköpolkuaan ja kantakortissa mainittuja taistelupaikkoja.
6. JATKOSODAN TAUSTAA JA YLEISKUVA
Välirauha (kevät 1940 – kesä 1941):
- Talvisodan rauhansopimuksen jälkeen Suomi menetti Karjalan kannaksen, Laatokan Karjalaa ja muita alueita. Poliittinen ilmapiiri säilyi kuitenkin kireänä.
Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon (22.6.1941):
- Operaatio Barbarossa avasi itärintaman, ja Suomi aloitti liikekannallepanon saavuttaakseen takaisin menettämiään alueita.
Jatkosota alkaa virallisesti 25.6.1941:
- Neuvostoliiton pommitettua suomalaiskaupunkeja hallitus julisti Suomen olevan jälleen sodassa.
Hyökkäysvaihe (kesä–syksy 1941):
- Suomen joukot etenivät nopeasti itään, ylittäen vuoden 1939 rajan.
Asemasota (1942–1943):
- Rintamalinjat vakiintuivat. Miehistö suoritti korsutyötä ja vartiointia, ja taistelut pysyivät pääosin paikallisina.
Kesän 1944 suurhyökkäykset:
- Neuvostoliitto murtautui Karjalan kannaksella. Torjuntataistelujen jälkeen Suomi solmi aselevon syyskuussa 1944, ja lopullinen kotiuttaminen tapahtui syksyllä 1944.
Kaarlo Pekolan tarina asettuu näiden vaiheiden yhteyteen. Talvisodan sankaruuden jälkeen hän palveli useissa yksiköissä Jatkosodan aikana, etenkin Itä-Karjalan rintamalla.
7. PEKOLAN YKSIKKÖPALVELUS JATKOSODASSA
7.1 Kokonaisuus:
Sotapolku.fi-merkintöjen ja kantakortin perusteella Pekola siirtyi useisiin kokoonpanoihin:
- 8./JR 52: 01.08.1941 – 02.11.1941
- 5./JR 10: 03.11.1941 – 16.06.1943
- E/HTK 9 (Henkilöstötäydennyskeskus 9): 17.06.1943 – 10.08.1944
- E/Täyd.P 12 (Täydentämispataljoona 12): 11.08.1944 – 04.11.1944
- HTK 9: 05.11.1944 – 10.11.1944
- Kok.Sp (Kokkolan sotilaspiiri): 11.11.1944 – 13.11.1944, jolloin kotiutettiin
7.2 8./JR 52 (1.8.1941 – 2.11.1941)
- Hyökkäysvaihe Itä-Karjalassa.
- Käydyt taistelut (kantakortin mukaan):
- Tiiksjoki (4.8.1941)
- Ontrosenvaara (kantakortissa ”Orisevaara”) (10.–14.8.1941)
- Rukajärvi (15.8.–24.10.1941) sekä lisämainintoja Ontajärvestä ja Ontajoesta.
- Merkitys: 8./JR 52 oli osa pohjoiseen (Rukajärvi) suuntautuvaa joukkoa, jonka tehtävä oli vallata tärkeät tien- ja maastokohteet. Ontrosenvaara oli strateginen kukkula-alue, jonka hallinta antoi tulenjohto- ja havainnointietua.
Kantakortin merkintöjen perusteella Pekola osallistui intensiivisesti hyökkäystaisteluihin, jotka huipentuivat Rukajärven seudun valtaamiseen lokakuuhun 1941 mennessä.
7.3 5./JR 10 (3.11.1941 – 16.6.1943)
- Pekolan siirto tai JR 52:n alistaminen/yhdistäminen 5. komppaniaan / Jalkaväkirykmentti 10.
- Asemasotajakso: Marraskuu 1941 – kesä 1943 rintamalinja pysyi suhteellisen paikoillaan.
- Todennäköisesti Syvärin–Maaselän seudulla.
- Palvelusaika rintamalla oli yli 1,5 vuotta, mikä kertoo vakaista oloista ilman laajoja hyökkäysoperaatioita.
7.4 E/HTK 9 (17.6.1943 – 10.8.1944)
- Kesällä 1943 Pekola siirrettiin pois varsinaisesta jalkaväkirykmentistä Henkilöstötäydennyskeskus 9:ään.
- HTK-toiminta tarkoitti miehistön koulutusta, joukkojen täydentämistä, järjestelyitä ja mahdollisesti sairauslomilta palaavien sotilaiden uudelleenorganisointia.
- Pekola pysyi siellä 10.8.1944 asti, jolloin Kannaksen suurhyökkäysten vuoksi moni siirto ja komennus tehtiin nopeasti.
7.5 E/Täyd.P 12 (11.8.1944 – 4.11.1944)
- Kesä–syksyllä 1944 Neuvostoliitto painosti Suomea voimalla.
- Pekola komennettiin Täydentämispataljoona 12:een, jonka päätehtävä oli järjestää lisävoimia suoraan rintamalle, hoitaa joukkojen kiertoja ja lomautuksia, sekä vastaanottaa evakuoituja.
- Palvelus päättyi marraskuun alussa 1944, sodan jo käytännössä päätyttyä.
7.6 HTK 9 (5.11.1944 – 10.11.1944) ja Kokkolan sotilaspiiri (11.–13.11.1944)
- Viimeinen siirto HTK 9:ään 5.11.1944: sota oli päättynyt aselepoon syyskuussa, mutta virallisia kotiuttamisia jatkettiin.
- Kok.Sp (Kokkolan sotilaspiiri) 11.11.1944: Loppukirjaus ja kotiutus 13.11.1944.
Näin päättyi Korpraalo Kaarlo Pekolan lähes viisi vuotta kestänyt poikkeuksellinen palvelus (mukaan lukien Talvisota).
8. AIKAJANA: KAARLO PEKOLAN SOTAPOLKU JATKOSODAN AIKANA
| Pvm / Ajanjakso | Yksikkö / rooli | Keskeinen tapahtuma |
|---|---|---|
| 25.6.1941 | (yleinen mobilisaatio) | Jatkosota alkaa, Neuvostoliitto pommittaa Suomea. |
| 1.8.1941 | 8./JR 52 | Pekola rintamalle Itä-Karjalassa (hyökkäysvaihe). |
| 4.8.1941 | 8./JR 52, kantakorttimerkintä | Tiiksjoki-taistelu. |
| 10.–14.8.1941 | 8./JR 52, kantakorttimerkintä | Ontrosenvaara – kukkulamaaston taistelu ja hallinta. |
| 15.8.–24.10.1941 | 8./JR 52, kantakorttimerkintä | Rukajärvi. Pitkäkestoinen rintamahyökkäys, lisänä Ontajärvi / Ontajoki. |
| 3.11.1941 – 16.6.1943 | 5./JR 10 | Pitkä asemasota, Syväri / Maaselkä. |
| 17.6.1943 – 10.8.1944 | E/HTK 9 (Henkilöstötäydennyskeskus) | Huolto- & täydennystehtäviä, pois etulinjasta. |
| 11.8. – 4.11.1944 | E/Täyd.P 12 (Täydentämispataljoona 12) | Suurhyökkäyksen torjunta-aikana järjestelyt. |
| 5.11. – 10.11.1944 | HTK 9 | Lyhyt paluu samaan keskukseen sodan jo loputtua. |
| 11.11. – 13.11.1944 | Kok.Sp (Kokkolan sotilaspiiri) | Pekolan lopullinen kotiutus 13.11.1944. |
9. PÄÄTÖSHUOMIOT
10. KUVIA JA LÄHTEITÄ
11. LOPPUSANAT