Sähköllä Saarenmaalle (Skoda Enyaq iV 80)

Monethan meistä ovat käyneet Virossa autolla ja niin mekin, mutta nyt ilmassa oli normaalia enemmän seikkailun tuntua, kun lähdimme sinne ensimmäistä kertaa täyssähköisellä Skoda Enyaq iV 80:llä.

Oli hankkinut aiemmin matkaan tarvittavat dokumentit. Tässä muistilistaa muillekin autoilijoille:

• Passi
• Green card eli todistus voimassa olevasta liikennevakuutuksesta
• Valtakirja eli rahoitusyhtiön lupa tai auton muun omistajan lupa auton maasta viemiseksi, jos omistaja ei ole mukana
• Rekisteröintitodistuksen tekninen osa
• Mahdollisesti vaadittavat koronatodistukset

Selvitin viime tipassa etukäteen, että Skodan Powerpass yhteensopivien latausasemien verkosto on vielä lapsen kengissä (tämän blogin kirjoittamisen hetkellä 8 asemaa ja Saarenmaalla ei yhtään). Käytännössä kannattaa ladata Enefit Volt yrityksen sovellus, koska valtaosaa latausasemia operoi juurikin ko. yhtiö. Itsehän hoidin sovelluksen latauksen ja maksukortin rekisteröinnin niinkin ajoissa, kuin edellisenä päivänä. Säästöpankin Debit-kortti rekisteröityi ongelmitta sovellukseen, mutta olen lukenut kokemuksista, joissa suomalaisten pankkien kortit eivät ole rekisteröityneet ja ihmiset ovat joutuneet pyytämään Enefit Voltilta sähköpostitse kortin rekisteröimistä käyttäjätiliin. Enefit Voltin RFID -kortti tuli postissa vajaa viikko reissun jälkeen, mutta sovelluksella lataus sujui ongelmitta.

Latasin edellisenä yönä Enyaqin akun täyteen ja otin varmuuden vuoksi Skodan matkalaturin mukaan. A Better Route Planner sovellus näytti, että pääsisimme reippaasti Saarenmaan Kuresaareen ja takaisin Tallinnaan ilman latauksia. Paluumatkalle ABRP sovellus ehdotti latausta ennen Tallinnaa, Ionity latausasemalla. Tämä oli lähinnä tsekkaus ja suunnittelin itse lataavani joko Muhun saaren satamassa Virtsussa tai Kuresaaressa, joissa molemmissa oli Enefit Volt latausasemat.

Lähdimme reissuun Eckerö Line Finlandialla tiistaina aamulla. Reissuun lähti kaksi autokuntaa (meidän Enyaq ja toinen oli Karoq), joissa molemmissa oli 4 henkilöä, matkatavaroita autot täynnä ja molemmissa autoissa Thulen telineessä 2 kpl sähköfatbikeja. Painoa oli siis todella reilusti. Hattuheittona sanoisin Enyaqin painon olleen n. 2700 kiloa (auton kuivapaino on 2200 kg). Hieman huvitti, kun laivan autokortissa luki ”ajoneuvo 1300 kg”.

Eckerö Line Finlandian lastaus on ehkä hitain lastauskokemus ikinä, mutta laivaan pujoteltiin ilman ongelmia. Autot ajatetaan kuitenkin niin lähelle toisiaan, että Thulen pyörätelineen kippausominaisuutta ei mahdu hyödyntymään eli takakonttiin ei ollut enää lastauksen jälkeen takaluukun kautta asiaa.

Tallinnassa toistettiin sama käänteisessä järjestyksessä ja lähdimme ajamaan kohti Kuivastun satamaa. Olosuhteet Virossa ovat sähköautoilulle otolliset, etenkin jos miettii maan topografiaa ja auton kulutusta. Valtaväylät ja hieman pienemmätkin maantiet ovat pääosin hyvässä kunnossa, mäkiä ei ole ja nopeusrajoitukset on porrastettu 70-90-110. Latausverkosto on varsin kattava, vaikkakin suurtehoasemia on vähän. Valtaosa on 22kw tai 50kw asemia. Osa 22kw asemista on päivitetty hiljattain 50kw asemiksi, mutta ne eivät ole vielä päivittyneet kaikkiin latauskarttoihin. Sähköautoja ei Viron katukuvassa juurikaan näkynyt ja Saarenmaalla taisin bongata vain 2 sähköautoa.

Saavuimme Kuivastun satamaan ja pääsimme ajamaan käytännössä suoraan meren ylittävään lauttaan. Meidän autokunnalta ylitys Saarenmaalle maksoi 24,90 €. Lauttamatka Virtsun satamaan Muhun saarelle kestää n. puoli tuntia. Lautalla kerkiää syödä jätskin ja käydä vessassa. Selvyyden vuoksi; Saarenmaa on sekä saari että kunta, joka muodostuu useammasta saaresta. Me majoituimme ystäviemme luona Muhun saaressa ja kävimme Saarenmaan saaren ja kunnan kaupungissa Kuressaaressa retkellä sekä kiertelimme pyörillä ja autoilla ympäri saarikokonaisuutta. Muhusta kannattaa ostaa maailman parasta Muhuleipää! Se on vähän niin kuin saaristolaisleipä, mutta parempaa.

Reissumme kesti vain kolme päivää eli vietimme saarella yhden kokonaisen päivän, jolloin vierailimme Kuressaaressa. Kävin tuolloin lataamassa Kuressaare Raamatukogu 50kw CCS asemalla. Akkua oli jäljellä laturille tullessa 20% ja latasin 89%:iin asti. Hinnoittelu oli kw -perusteinen ja 0,22 €/kw. 60 minuutin latauksen jälkeen perushintaan lisätään 0,10 €/kw. Latauksen aloituksen kanssa oli hieman sähläystä, jota muuten englanninkielisen sovelluksen viron kieliset ohjeet eivät helpottaneet. Muistaakseni sovelluksesta piti ensin pyyhkäistä lataus alkamaan ja sen jälkeen vasta latauspistoke autoon kiinni. Joka tapauksessa tuota lukuunottamatta, lataus sujui ongelmitta ja Enyaq otti vastaan virtaa täysillä. Saarenmaan kävijöiden kannattaa huomioida, että Virtsun satamassa on myös 50kw laturi, vaikka eri sovellukset näyttävät sen olevan 22kw.

Paluumatkalla edessä oli taas lauttamatka Kuivastun satamaan mantereelle ja sieltä suuntasimme Tallinnaan. Tallinnaan menevällä Pärnun tiellä huomasin, että Enyaqin navigaattori jumahti. Buuttasin infotainmentin (power nappia painamalla n. 10 sekuntia) useampaan kertaan, mutta navigaattori ei lähtenyt toimimaan. Se jumitti joka kerralla buuttauksen jälkeen Virtsun satamaan. Paluumatkalla Tallinnaan satoi enemmän tai vähemmän koko ajan. Hieman ennen kuin liityimme Tallinnaan johtavalle moottoritielle, Enyaq pimpotti ja ruutuun ilmestyi varoitus ”Vika: moottorijärjestelmä. Hakeudu korjaamolle.” Ilmoitus ”hieman” säikäytti, mutta ajoa oli tietysti pakko jatkaa. Huomasin samalla, että vakionopeussäädin oli lakannut toimimasta.

Laivan lähtöön takaisin Helsinkiin oli aikaa vielä useampi tunti ja päätimme mennä Rocca al Mare kauppakeskukseen viettämään aikaa. Matkalla sinne Enyaq ilmoitti vielä, että liikennemerkkien tunnistus ei ole käytössä. Itseäni kylmäsi kuin jääkarhun persettä. Ei ollut hirveästi hinkua viedä autoa Virossa huoltoon ja majoittua x ajaksi Tallinnaan. Skoda turvahan noi olisi kaikki hoitanut ja kuitannut, mutta silti ajatus ei houkuttanut.

Rocca al Maressa vierähti useampi tunti. Vaimo kävi välissä autolla ja joutui sitä hieman siirtämään. Lohduttavaa oli, että lähti käyntiin ja liikkui. Pakkasimme ostokset autoon ja istuin kauhun sekaisin tuntein kuskin penkille. Kas kummaa! Kaikki vikailmoitukset olivat poissa ja kun pääsimme liikkeelle, kaikki toimi normaalisti. Myös vakionopeussäädin. Olen toki lukenut samanlaisista kokemuksista ja kai nämä ovat kuin tietokoneita. Huollossa varmastikin kysytään ”Oletko kokeillut käynnistää uudelleen?”. Se usein auttaa.

Edessä oli reissun viimeinen legi ja pakollinen paha eli laivareissu takaisin Helsinkiin ja ajomatka Järvenpäähän. Paluumatkasta ei ole juuri kerrottavaa, mutta pidimme Hki-Jpää matkalla arvauskisan siitä, kuinka paljon akkua olisi kotona jäljellä. Oikea vastaus oli 7% ja vaimo arvasi oikein. Voittaja sai palkinnoksi hyvän mielen ja oikeuden sanoa kerran ”olin oikeassa”.

Enyaqin kulutus ei nouse suhteessa painon mukana yhtä paljon, kuin suhteessa ajonopeuden kanssa. Keskikulutus koko reissulla oli n. 19kwh/100km. Varsin kohtuullinen, kun huomioi, että perässä roikkui Thulen pyörätelineessä 2 kpl raskaita pyöriä + auto täysi ihmisiä ja tavaraa. Matka-autona Enyaq on todella mukava. Täytyy tarkkailla, uusiiko noi ilmoitukset/ongelmat ja viedä tarvittaessa huoltoon.

Kaiken kaikkiaan todella mukava reissu. Kiitos reissukumppaneille ja Muhun ystäville!